Ihmisellä on tarve löytää ystäviä. Ystävyksillä on useimmiten joku yhteinen tekijä - harrastus, elämäntilanne tai ajatusmaailma. Aina selviä konkreettisia yhteneväisyyksiä ei edes ole - silloin on kyse jostain vielä suuremmasta - halusta oppia uutta, halusta ymmärtää, halusta astua "oman laatikon" ulkopuolelle - halusta olla ystävä.
Liian harvoin lähdemme kuitenkaan tälläaisella avoimella asenteella tutustumaan uuteen ihmiseen ja etsimään yhdistäviä tekijöitä - varsinkin, jos joku seikka toisen ihmisen ulkonäössä herättää pääsi sisällä lymyävät ennakkoluulot jo matkan päästä. Silloin alkaa sisäinen kirjoituskone naputtamaan sauhuten kaikkia sellaisia seikkoja, missä olet (oman oletuksesi mukaan) erilainen (=useimmiten parempi) kuin toinen ihminen, jonka kanssa et ole vielä vaihtanut sanaakaan. Tai niin, turha nyt on yrittää edes puhua, kun "se" ei välttämättä puhu edes samaa kieltä.
On huomattavasti vaikeampaa - mutta huomattavasti antoisampaa, lähteä tutustumaan ihmiseen avoimin mielin. Etsimään yhdistäviä tekijöitä, oppimaan itse uutta. Joskus on hyvä listata niitä seikkoja, jotka ovat sinulle tärkeitä, ja jotka tekevät sinusta juuri sinut. Yleensä tällä listauksella on varsin universaaleja vastauksia. Yhteisten mielenkiinnonkohteiden ja kokemusten löytämisessä on kyse vain tahdosta. Sinä voit itse päättää, miten muuttuvan maailman kohtaat. Ennakkoluulot ja viha eivät rakenna mitään uutta ja hyvää - ja jotain uutta ja hyvää meistä jokainen kuitenkin toivoo. Kas, taas yksi yhdistävä ajatus.
