Syntytarina

Minä olin aikanani niitä lapsia, jotka opittuaan puhumaan, eivät lopettaneet. Höpötin sujuvasti (tai en niin sujuvasti, mutta pitkästi) asiasta kuin asiasta, sopivissa ja sopimattomissa tilanteissa.Vaikka niiden "Annu kertoo" (eli hölöttää tunnin putkeen esitellen mummulan pihaa ja sen "hyvälaatuisia" ja "ei niin hyvälaatuisia" kukkia) -videoiden kuvaamisesta on vierehtänyt kohta likemmäs 20 vuotta, ei sanatulva osoita hiipumisen merkkejä. Niinpä vihdoin on aika saada tämä (hyvin pitkään muhinut) ajatus blogista toteutukseen.

Nimeä tälle ehdin pyöritellä myös varmasti likemmäs vuoden. Lopulta päädyin lyhyeen ja ytimekkääseen Ytimeen, heh. Olen siis halunnut löytää jonkun kanava mihin kaataa kaiken sen "syvällisen pohdiskelun" mitä jostain sisältäni kumpuaa, toivottavasti tämä blogi palvelee siinä. Tarkoituksenani on kirjoittaa pienistä&suurista asioista, teoista, ajatuksista ja ilmiöistä, jotka yhdessä muodostavat elämän ytimen. 

Ajatusmaailmaani (ja blogin tulevaa sisöltöä) hieman raottaakseni - minä uskon ihmisiin, yhteisöllisyyteen, yhteistyöhön, tahdonvoimaan, tasa-arvoon, ymmärykseen, onnellisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja vaikka mihin hyvään. Haaveilen maailmanrauhasta, siitä että että jokaisen ihmisen olisi hyvä olla ja elää. Olen väsynyt välinpitämättömyyteen, itsekkyyteen, omahyväisyyteen ja lannistamiseen. 

Olenko naiivi? Tulenko vain tippumaan korkealta, enkö elä tässä maailmassa? Hyvyyteen uskomisessa ja sen eteen toimimisessa ei ole mitään naurettavaa. Päinvastoin, ilman hyvyyttä, ymmärrystä ja hyväksyntää tämän ihmiskunnan käy vielä köpelösti. Jonkun viisaamman sanoin  - ilman pilvilinnoja ei voi rakentaa mitään linnoja. Jääthän kuulolle! :)